Matti Karppa

Eduskuntavaalit 2019

Olen ehdolla kansanedustajaksi sitoutumattomana ehdokkaana Kristillisdemokraattien listalla Uudellamaalla.

Kysy mitä haluat

Haluaisitko kysyä ehdokkaaltasi julkisesti jotain? Ihan mitä tahansa? Minulta voi kysyä! Samalla rahoitat kampanjaani.

Toimi näin:

  1. Maksa itse valitsemasi summa vaalikampanjatilille FI44 5720 2320 1725 33 viitteellä 19761.
  2. Lähetä kysymyksesi (ihan mikä tahansa) joko Facebookin kautta tai sähköpostitse osoitteeseen etunimi.sukunimi@kd.fi. Voit myös kertoa samalla, haluatko, että mainitsen nimesi vastauksen yhteydessä vai haluatko pysyä nimettömänä.
  3. Vastaan mahdollisimman ripeästi niin hyvin kuin pystyn kysymykseesi ja julkaisen vastauksen Facebook-sivullani.

Eduskuntavaaliteemani

Sosiaaliturva uusiksi perustulolla

Vanhentunut, 70-luvun savupiippu-Suomen oloihin rakennettu sosiaaliturvajärjestelmä on uudistettava kokonaan. Pohjaksi on otettava vastikkeeton perustulo, joka korvaa vähimmäistoimeentulon takaavat etuudet, kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan, opintorahan, kotihoidontuen, kansaneläkkeen sekä muut vähimmäisetuudet. Perustulo verotetaan pois viimeistään keskituloisilta ihmisiltä portaattomasti, käteen jää kuitenkin aina enemmän rahaa kuin ilman työntekoa. Asumistuesta tuskin voidaan luopua, koska asumiskulut vaihtelevat niin valtavasti maan eri osissa, mutta järjestelmä on uudistettava ja sovitettava yhteen perustulon kanssa.

Työttömien kiusaaminen täytyy lopettaa. Aktiivimallista ja karensseista on luovuttava. Työvoimapalveluiden tulee olla oikeasti ihmisiä auttavia palveluita, joita työttömät ottavat vastaan vapaaehtoisesti. Tämä edellyttää riittävää resursointia, jotta työvoimavirkailijalla on mahdollisuus kohdata asiakkaansa henkilökohtaisesti ja käyttää aikaansa yksittäisen ihmisen työllistymismahdollisuuksien parantamiseen, esimerkiksi etsimällä hänelle oikeasti sopivia työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.

Investoidaan tulevaisuuteen koulutuksella

Yliopistoille on taattava riittävä ja pitkäjänteinen perusrahoitus, jota yliopistot voivat käyttää oman harkintansa mukaan. Rahoitusta tulee miettiä vuosikymmenten aikajänteellä, ei muutaman vuoden projekteissa. Tutkijoiden perusteettomista määräaikaisuuksista on luovuttava.

Opiskelijavalinnoissa ja opiskelijoiden oikeuksissakin on palattava taaksepäin. Ensikertalaisuuskiintiöistä ja opintoaikojen rajauksesta on luovuttava. Mikäli perustuloon ei siirrytä, on opintotukikuukausien maksimimäärästä luovuttava. Väärät valinnat eivät saa polttaa ihmisten opiskelumahdollisuuksia, vaan esimerkiksi alanvaihdon on oltava joustavasti mahdollista. Yliopistokoulutuksen on oltava tulevaisuudessakin maksutonta ja on pidettävä huoli siitä, että kaikilla on mahdollisuus päästä yliopistoon. EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista on luovuttava.

Yliopistojen tehtävä on tutkimuksen ohella tuottaa asiantuntijoita yhteiskunnan palvelukseen. Opettajia, insinöörejä, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita tarvitaan myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, siksi maakuntayliopistot ja ammattikorkeakoulut on säilytettävä ja niiden rahoitus turvattava.

Ammatillisen opetuksen rahoitus on saatava kuntoon. Oppilaiden on saatava riittävästi lähiopetusta, eikä perusteorian opettamista voida ulkoistaa yrityksille. Lukioiden osalta on luovuttava ylioppilaskirjoituksista, jotka dominoivat lukio-opetusta. Sen sijaan on tavoiteltava yleissivistävää lukiota, joka vaatii oppilaat omaksumaan laaja-alaista sivistystä. Käytännössä siis opintojen valinnaisuutta on rajoitettava. Toisen asteen opinnot on tehtävä maksuttomiksi samalla tavalla kuin peruskoulu.

Tietotekniikasta on tehtävä oma oppiaine, jota opettavat tietotekniikan aineenopettajat. Peruskoulujen eriytyminen on estettävä, mikä voi edellyttää kouluvalinnan rajaamista sekä mahdollisesti oppilaiden hajasijoittamista, jotta saadaan sekoitettua eri yhteiskuntaluokat sekä vieraskieliset ja kotimaista kieltä puhuvat oppilaat keskenään. Opetushallituksen on annettava selkeämmät ja yksityiskohtaisemmat ohjeet opetussuunnitelman toteutuksesta. Yhdenvertaisuus eri kuntien välillä on tasattava, mukaan lukien arvosanakriteereillä jokaiselle arvosanalle. Peruskoulun on taattava minimitaso oppilaiden osaamiselle, esimerkiksi riittävä lukutaito ja matemaattiset perustaidot, jotta oppilaat kykenevät jatkamaan opiskelua toisella asteella ja selviävät työelämässä. Kielissä ja matematiikassa on otettava käyttöön tasoryhmät viimeistään yläasteella. Nykyinen massiivinen taitoero näissä aineissa ei palvele oppilaita eikä opettajia, vaan kyvykkäämpien oppilaiden on voitava saada omaa tasoaan vastaavaa opetusta ja mahdollisuus edetä nopeammin, ja toisaalta hitaampien osalta on taattava, että perustaidot pystytään kehittämään.

Esiopetus on laajennettava kaksivuotiseksi, eli myös viisivuotiaat mukaan maksuttomaan esiopetukseen. On tarkasteltava, pitäisikö esiopetuksen tavoitetason olla kunnianhimoisempi esimerkiksi luku- ja laskutaidon osalta. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on palautettava ja tavoitteeksi on otettava varhaiskasvatuksen maksuista luopuminen kaiken ikäisten lasten osalta. Varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksessa on otettava tavoitteeksi maisteritason opinnot. Varhaiskasvatuksen henkilökuntamitoituksessa on palattava valtakunnallisesti takaisin 7 yli 3-vuotiaaseen lapseen työntekijää kohden.

Ydinvoima on vihreä vaihtoehto

Sähkön ja lämmön tuotannossa on vähennettävä riippuvuutta ulkomaisesta tuonnista ja fossiilisista polttoaineista – kivihiilestä, öljystä ja turpeesta. Ydinvoima muodostaa hiilettömän perustan energiantuotannolle, myös lämmön tuotannossa. Olkiluoto ja Fennovoima ovat ovat osoittaneet, että hankkeiden on oltava riittävän pieniä, eivätkä ne saa olla riippuvaisia ulkomaiden vaikutuksesta liiallisesti, etenkään Venäjän. Autoliikenteessä on tavoiteltava autokannan sähköistämistä ripeällä aikataululla. Raidepohjainen joukkoliikenne on taattava kohtuuhintaiseksi. Tunneli Tallinnaan muodostaa hyvän investointikohteen seuraavan taantuman aikana. Luonnonvarat, kuten malmit, on katsottava lähtökohtaisesti kansalliseksi omaisuudeksi, ja niiden hyödyntämisen on hyödynnettävä koko yhteiskuntaa, esimerkiksi riistävä kaivoslainsäädäntö on päivitettävä.

Inhimillistä turvapaikkapolitiikkaa

Turvapaikkaprosessin on oltava ripeä ja oikeudenmukainen. Tämä edellyttää riittävää resursointia maahanmuuttovirastolle, oikeuslaitokselle ja esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeusavustajille. Ei ole kenenkään etu, että ihmiset elävät vuosikausia epätoivon limbossa. Turvapaikkakriteeristö on harmonisoitava Euroopan Unionin tasolla. Emme voi omavaltaisesti ruveta päättämään, mikä maa on ”turvallinen” ja mikä ei, vaan lähtökohdaksi on otettava eurooppalainen järjestelmä, jossa turvapaikkaa haetaan ensisijaisesti Euroopan Unionista, ei yksittäisestä jäsenmaasta. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset on jaettava tasaisesti Euroopan Unionin maiden välillä, jotta rajalla sijaitsevia jäsenvaltioita ei kuormiteta liiallisesti. Perheenyhdistämisten tulee olla realistinen mahdollisuus. Perheitä ei saa jakaa eikä rikkoa ja myös laajemmat perhekäsitykset, esimerkiksi isovanhemmat, on huomioitava. Oleskeluluvan saaneilta ei voida vaatia kohtuuttomia tulotasoja perheenyhdistämisen ehtona.

Hyvä julkinen terveydenhuolto SOTEn lähtökohdaksi

Maakunnat ovat sopiva taso terveydenhuollon järjestämiseen, mutta maakuntia ei tule olla liikaa ja maakunnille on taattava todellinen autonomia verotusoikeudella. Terveydenhuollossa lähtökohdaksi on otettava verorahoitteinen julkisesti tuotettu terveyskeskusjärjestelmä, eikä tulosiirtoja ulkomaisille pääomasijoittajille. Ennaltaehkäiseviin palveluihin on resursoitava enemmän varoja, fyysisen kansanterveystyön lisäksi lastensuojelussa, mielenterveystyössä ja päihdekuntoutuksessa. Pitkällä aikavälillä tämä tulee halvemmaksi ja tehokkaammaksi kuin asioiden hoitaminen vasta, kun puuttuminen on välttämätöntä. Tämä myös parantaa ihmisten elämänlaatua. Terveyskeskusmaksuista on luovuttava valtakunnallisesti Helsingin mallin mukaisesti. Terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatot on yhdistettävä yhdeksi katoksi, ja kaikille, etenkin pienituloisille, on taattava mahdollisuus terveydenhuoltoon nykyistä paremmin. Terveydenhuollon henkilöstöllä tulee olla oikeus kieltäytyä abortteihin osallistumisesta vakaumuksellisista syistä.

Turvallisuus ei tule ilmaiseksi

Poliisin resurssit on turvattava niin että joka puolella valtakuntaa voi luottaa siihen, että poliisi tulee paikalle hädän sattuessa. Poliiseja on rekrytoitava lisää. Samaten on pidettävä huoli siitä, että myös ”vähäpätöiset” rikokset kuten vähäarvoiset omaisuusrikokset otetaan vakavasti ja pääsevät tutkintaan. Tämä on välttämätöntä oikeusturvan kannalta. Oikeusistuinten resurssit on taattava, jotta ihmiset saavat oikeudenkäynnin riittävän ripeästi. Nykytilanne on kohtuuton. Oikeusprosessien kustannuksiin on vaikutettava valtiollisilla tukitoimilla, sillä nykyisin riita-asiat ovat kohtuuttoman kalliita. Raiskauksen määritelmä on korjattava suostumusperusteiseksi. Väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettava siten, että lähtökohtana on oltava aina ehdoton vankeusrangaistus. Vaikka tämä ei ehkä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ole merkityksellinen, niin kansan oikeustajun kannalta kuitenkin on välttämätöntä, että rangaistuksia kovennetaan. Lopuistakin sakkovankeuksista on luovuttava. Jos rikosta ei voida pitää vankeusrangaistuksen arvoisena, ei vankilaan pitäisi voida joutua sen takia, että on varaton. Sakkovangit ovat muutenkin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ja tarvitsevat sosiaalitoimen apua enemmän kuin vankilaa. Sellaisten toistuvien rikosten osalta, joissa varattomat syyllistyvät toistuvasti rangaistuspelotteen vuoksi, on voitava harkita lainsäädännön muuttamista siten, että oikeus voisi rikoksen toistuvuuden perusteella määrätä vankeusrangaistukseen; peruste ei kuitenkaan saa olla henkilön varattomuus.

On hyvä, että tiedustelusta säädetään lailla, mutta kansalaisten oikeusturva on taattava. Tietoverkkotiedustelusta on aina ilmoitettava kohteelle, mikäli yksityisyyden loukkaus on ollut perusteetonta. Massavalvonta on estettävä. Sukupuolitettu asevelvollisuus on suurimpia tasa-arvo-ongelmia Suomessa. Ketään ei saa pakottaa aseisiin rangaistuksen uhalla, eikä yhteiskunnan välttämättömiä perustoimintoja voida järjestää pakkotyöllä etenkään rauhan aikaan, vaan sitoutumisesta asepalvelukseen on maksettava kohtuullinen korvaus eli palkka. Asevelvollisuudesta tulee siis luopua ja on siirryttävä ammattiarmeijaan, vaikka tämä väistämättä tulee jonkin verran kalliimmaksi kuin pakkotyöllä ylläpidetty armeija. Todelliset kustannukset ovat kuitenkin näkyviä kustannuksia pienempiä, koska asevelvollisuus lyhentää miesten työuria, viivästyttää korkeakouluopintojen aloittamista ja leikkaa elinkaarituloja.